Kiinteistön hanoista ja vesi­johdoista voi liueta metalleja juomaveteen – veden juoksuttaminen poistaa haitalliset pitoisuudet

Kiinteistöjen vesijohdoista ja hanoista voi liueta veteen merkittäviä määriä nikkeliä, lyijyä ja kuparia. Tämä käy ilmi Aalto-yliopistosta valmistuneen Meri Sipilän diplomityöstä, jota varten tutkittiin hanavedestä otettuja vesinäytteitä 30 kiinteistöstä eri puolella Suomea.

Tutkimus paljasti, että hanaveden metalli­pitoisuudet olivat sitä korkeammat, mitä kauemmin vesi oli seissyt vesijohdoissa. Seisotusajan lisäksi veden metalli­pitoisuuteen vaikuttivat kiinteistön hanan ja putkiston ikä sekä niissä käytetyt materiaalit.

”Nikkeliä liukeni veteen erityisesti kiinteistöissä, joissa hana oli uusittu alle vuotta aiemmin ja kuparia kiinteistöissä, joissa kupariputket olivat alle vuoden vanhoja. Nikkeli oli todennäköisesti peräisin hanan nikkeli-kromi­pinnoitteesta. Lyijyä voi puolestaan liueta veteen messinkiosista, kuten hanoista ja vesijohtojen liitos­kappaleista”, Meri Sipilä kertoo.

Talousveden nikkelipitoisuudelle on asetettu lain­säädännössä terveys­perusteinen laatu­vaatimuksen enimmäisarvo 20 µg/l. Se ylittyi litran vesinäytteissä kolmas­osassa kohteista, kun vesi oli seisonut käyttämättömänä yli 8 tunnin ajan. Enimmäisarvon ylittävissä näytteissä nikkeli­pitoisuudet vaihtelivat välillä 21–80 µg/l. Sipilä kuitenkin korostaa, että nikkelin pitoisuus laski turvalliselle tasolle heti, kun hanan sisällä seissyt vesi oli laskettu pois.

Voit lukea uutisen kokonai­suutenaan täällä: http://www.aalto.fi/fi/current/news/2018-01-18/